Koskas täältä saa sitä hyvää kahvia?

On taas aurinkoinen kesäaamu kun kävelen Vaasankatua kohti kahvilaa. Lämmin tuuli kuljettaisi venettä kivasti eteenpäin… Astuminen pölyiseen koppiin maalaamaan kattoa ei varsinaisesti houkuttelisi, mutta ei remonttia oikein voi hyllyttää lomasään takiakaan. Näissä ajatuksissa avaan kahvilan oven kun ohikulkeva mies esittää kysymyksen: “Koskas täältä saa sitä hyvää kahvia?” Kyseinen herrasmies ei varmaan aavista miten hän pelasti päiväni ja maalaaminenkin oli itseasiassa ihan mukavaa!

Olemme ottaneet tavaksi pitää Sävyn ovea auki näin remontinkin aikana. Perinteisestihän liiketila remontoidaan ikkunat sanomalehdillä vuorattuna ja ovi avataan vasta kun kaikki on valmista. Ettei kukaan vaan näe remontin aikaista kaaosta. Ohikulkijat pysähtyvät usein juttelemaan kanssamme ja kurkkimaan sisään. Remonttia jaksaa kummasti paremmin kun joku aina välillä huikkaa odottavansa jo kovasti kahvilan aukeamista.

Kahvilan pohjatyöt on nyt vihdoin tehty. Laminaatin ja muovimaton alta kuoriutui kaunis ruudullinen klinkkerilattia, seiniltä ja katosta irtoavat lateksimaalit on poistettu ja vanhat kiviportaat kaivettu esille vanerirakennelmien alta. Oviaukkoihin on metsästetty oikeankokoiset vanhat peiliovet ja vessa remontoitu. Nyt maalataan ja kohta rakennetaan jo tiskiä. Turhaa perusteellisuutta, sanoisi joku, mutta meille on ollut tärkeää tuoda lähes satavuotiaan tilan kokema historia esille. Lopputulos ei ole kovin siloteltu, vaan mielestämme siinä näkyy kauniilla tavalla eletty elämä.

Kiitos kaikille kadulta kannustajille. Ja teille jotka pohditte koska pääsee kahville, niin vastaan kuten mainitsemalleni herralle: “Ei siinä enää montaa viikkoa voi mennä.”