Göteborg, muistelua muuttolaatikoiden keskeltä

Reilu kuukausi sitten kahvikiertueemme koukkasi Malmöstä visiitille Göteborgiin. Alkaa siis olla viimeiset hetket palata muistoissa tähän mukavan oloiseen kaupunkiin ennen kuin reissun yksityiskohdat unohtuvat.

Juna saapui kaupunkiin lauantai-iltapäivällä ja jatkoimme Tukholmaan maanantaina heti lounaan jälkeen. Koska aikaa kaupungissa kiertelyyn ei ollut hirveän paljon, olimme ennakolta päättäneet että Göteborgista meidän on pakko nähdä ainoastaan Sjöfartsmuseet ja daMatteo. Oikeastaan ihan hyvä niin, koska tässä vaiheessa reissua pieni hengähdystauko kahviloista teki ihan hyvää. Haittapuolena oli sitten se, että meitä vaivasi kauhea kahvinpuutepäänsärky koko Göteborgissa olon ajan. Saattoi se päänsärky osittain johtua myös ihan liian pienestä hostellihuoneestamme, joka koetteli välillä perhesopua aika lailla…

Ennakolta päätetty suunnitelma piti siis ehkä liiankin hyvin. DaMatteon lisäksi ainoat kaupungissa juomamme kahvit olivat Sjöfartsmuseetin viereisessä vegeruokapaikassa nautitut jälkkäriespressot. Ne olivat ihan hyvin tehdyt italialaiskahvit, sellaiset joista ei ravintolareissulla tule paha mieli kun ruoka kuitenkin oli se pääasia. Espresson kaverina tarjoiltiin kotoisasti Fazerin sinistä.

DaMatteo on ruotsalainen kahvila, joka nykyisellään toimii myös kahvinpaahtimona. DaMatteo ottaa kahvinpaahdon ilmeisen vakavasti, koska monet pitävät heitä tällä hetkellä yhtenä Ruotsin parhaista -ehkä jopa parhaana- paahtimona. Ensimmäinen yritys käydä kahvilassa tehtiin sunnuntaina museokierroksen jälkeen. Valitettavasti olimme niin myöhään liikkeellä että meidät käännytettiin ovelta pois paikan sulkiessa juuri oviaan..Hyvää tässä yrityksessä oli se, että meille kerrottiin toisen daMatteon kahvilan sijainti joka olisi muuten jäänyt meiltä käymättä. Eikä hukkareissu muutenkaan harmittanut, Göteborgin raitiovaunuliikenne toimii helsinkiläisen silmin niin kadehdittavan hienosti että matkustaminen oli yhtä halpaa huvittelua.

Suuntasimme siis maanantaina heti huoneen luovutuksen jälkeen takaisin kaupungille jotta ehdimme katsastaa molemmat paikat. Kävimme ensin varsinaisessa paahtimokahvilassa, jossa istuimme tunnin verran herkuttelemassa maukkailla leivillä ja juomassa cappuccinot ja elämämme ensimmäiset Clover-kahvit.

Cappuccinot olivat todella hyvät ja kauniisti tehdyt ja Cloverilla tehty kahvi oli ehdottomasti mielenkiintoista ja ainakin ensimmäisellä kerralla hintansa arvoista. Kahvina oli Tanzania Blackburn, eli hyvin marjainen ja herkkä kahvi. Cloverilla valmistettuna se oli rungoltaan ja suutuntumaltaan hyvin hentoa, ja patongin seurassa kahvin olisi voinut vahingossa juoda sen kummemmin miettimättä. Kotiinviemiseksi ostimme paketin hedelmäisen hapokasta ja herkullista Vallgatan 5 -espressoblendiä, josta saimme kotonakin muutamat todella hyvin onnistuneet espressot niinä kertoina kun pääsimme La Marzoccon kanssa hyvin juttuun…

Herkullisista kahveista, leivistä ja Cloverista huolimatta suurimman vaikutuksen daMatteossa meihin teki baristan ammattitaitoisuus. Olimme tähän asti käyneet enemmän tai vähemmän sellaisissa fiilistelypaikoissa, joissa kahvia keiteltiin jutustelun lomassa sisään piipahtaville asakkaille.Täällä olimme pahimpaan lounasruuhka-aikaan ja barista käytti tunnissa Roburin hopperin verran espressoa (1-2kg). Työskentely oli ripeää muttei yhtään hosumista ja koko ajan hän jaksoi hymyillä asiakkaille ja tehdä jokaiseen kahviin kaunista latte-artia. Vietimme pienen hartaan hetken miettien että tässä ollaan espresson luonteen ytimessä.

Ennen junan lähtöä piipahdimme vielä daMatteon sivutoimipisteessä juomassa espressot, oikein mainiot sellaiset. Samalla bongasimme reissun ensimmäisen La Marzocco FB-70:sen, samanlaisen kuin meidän tuleva kahvilakoneemme. Tiskiin upotettuna se näytti oikein kivalta.

Juna kuljetti perheemme turvallisesti Tukholmaan jossa edessämme oli matkan viimeinen kahvilakoitos. Lyhyt vierailumme Göteborgista jäi varsin pintapuoliseksi. Kaupunki tuntui kuitenkin sen verran kiinnostavalta että pitänee palata sinne joskus, vaikkapa toteuttamalla haave purjehdusreissusta Götan kanavan läpi…

Malmö

Saavuimme Malmöön junalla Kööpenhaminasta illansuussa. Oli pimeää, satoi vettä ja valaistus asemalla oli karmivan kellertävä. Yksi hansikas katosi, turisti-info oli kiinni, väsytti ja oli nälkä… Vihdoin löysimme varsin ankean näköisen hostellimme edustalle  bussilla joista ensimmäinen ei huolinut meitä kyytiin (ja huomasimme toisenkin lapasen jääneen parittomaksi). Mikko ilmoitti viettävänsä loppuajan tässä masentavassa kaupungissa huoneessamme iloitsemassa ilmaisesta nettiyhteydestä.

Onneksi huone oli varsin viihtyisä, kuin myös koko hostelli sisäpuolelta. Edullista ja hyvää ruokaa löytyi naapuriravintolasta ja hyvinnukutun yön jälkeen Emilin lapanen löytyi kadun varresta märkänä ja kuraisena, mutta ehjänä. Ilma oli kauniin syksyinen ja uusin voimin lähdimme tutkimaan mitä hyvää Malmöstä löytyy.

Ja löytyihän sitä. Iloisia ihmisiä, luistinrata torilta,  hyvää grilliruokaa sen vierestä  ja siitä läheltä…

Lilla Kafferosteriet

Tulimme onneksemme sisään ovesta joka johti suoraan paahtimen yhteydessä olevalle tiskille. Tilasimme cappuccinot jotka näyttivät ja maistuivat todella hyviltä. Jutustelimme paahtajan kanssa ja hän kertoi meille pari muuta paikkaa joissa kannattaisi käydä. Lähtiessämme maistoimme vielä espressot, jotka myös olivat oikein hyvät.

Kahvilasta löytyi myös toinen puoli josta sai kahvin lisäksi aamiasta, täytettyjä focaccina-leipiä ja makeita herkkuja. Kävimme testaamassa herkulliset leivät lähtöpäivänämme samalla kun ostimme pussin joulu-espressoa tuliaisiksi. Kyseinen espresso maistui kahvilassa erinomaisen tasapainoiselta ja makealta, oli erityisesti maidon kanssa loistavaa!

Lilla Kafferosteriet oli kaikin puolin todella hieno kokonaisuus. Kahvit tehtiin ammattitaidolla ja paahtaja jutteli niistä mielellään asiakkaiden kanssa. Laatuvaikutelma säilyi myös syötävissä jotka kaikki näyttivät herkullisilta. Miljöö oli todella viehättävä ja sisätilojen lisäksi kahvilalla on todella viihtyisä takapiha pöytineen ja penkkeineen.

Ainoana miinuksena ottaisin esille suodatinkahvin, joka valmistettiin kahdella kahden pannun Moccamaster-keittimellä (4 eri kahvia, jokaiselle oma pannu).  Mielestämme kahvi maistui selvästi kitkerältä ja yliuuttuneelta, sellaiselta jollaista olemme itsekin saaneet aikaiseksi Moccamasterilla liian tuoreesta kahvista. En tiedä mistä tämä johtui, ehkä vastapaahdetuista pavuista tai sitten sekoittelun puutteesta tai väärästä karkeudesta. Suodatinkahvi on todella haastava laji!

Karuselliajelun ja lapasostosten jälkeen jatkoimme täysin myytyinä “Lillalle” matkaa joen toiselle puolelle Solde Kaffebar:iin.

Solde on pikkuinen coffee shop keskusta-alueella. Paikka oli täynnä lähes koko ajan ja suurin osa asiakkaista tuntui olevan kantiksia. Eikä ihme; espresso ja cappuccino maistui erinomaiselta kuin myös iltasyömiseksi ostettu leipä. Henkilökunta oli mukavaa ja sympaattisen oloista. Kiva visiitti, kahvila oli juuri sellainen kuin pienen coffee shopin kuuluukin olla.

Te&Kaffehuset

Kolmas Malmön kahvikohteista oli myös Lilla:sta saatu vinkki, vähän kauempana sijaitseva Te&Kaffehuset. Paikka oli pieni, lähinnä italialaista kahvia ja Johan&Nyströmin kahveja sekä erilaisia tee-laatuja tarjoava myymälä/kahvila. Kahvin ja teen lisäksi myynnissä oli kotikäyttöön tarvikkeita kuten myllyjä, espressokoneita ja vedenkeittimiä. Joimme Estate-espressot (vaihtuva alkuperäespresso perusitalialaisen rinnalla), jotka olivat oikein kivan hedelmäiset. Valmistusvälineenä käytettiin Synesson espressokonetta. Ei paikassa mitään vikaa ollut, mutta Kaffecentralen-tyyliset myymäläkahvit jäivät kuitenkin vähän vaisuiksi kun päivälle oli jo osunut pari todella loistavaa ja sympaattista kahvilaa.

Jätimme Malmön taaksemme varsin ihastuneina kaupunkiin. Yksi Lilla Kafferosterietista saatu vinkki jäi ajanpuutteen takia käymättä, mutta näilläkin kokemuksilla Malmön kahvilakulttuuri tuntui todella edistyneeltä, varsinkin kun ottaa huomioon että kaupungin väkiluku on puolet Helsingistä. Suunnittelimme jo hetken ruotsinkielen intensiivikurssia ja muuttoa näille eteläisemmille leveyspiireille jossa muratti kasvaa nätisti talvellakin…

Kööpenhamina

Kahvimatka Ruotsiin ja Köpikseen on onnellisesti takanapäin ja olemme kotona pyykki- ja tuliaiskahvivuoren kanssa. Matkan aikana ei tullut paljon aikaa vietettyä tietokoneen äärellä, sillä pyörittyämme päivän kaupungilla kahviloissa oli ilta väkisinkin elettävä lasten ehdoilla. Onneksi kaikki on kuitenkin vielä tuoreessa muistissa (ja jos ei, niin kuvina ja muistiinpanoina), joten tarinointi onnistuu jälkeenpäinkin.

Matkamme ensimmäinen kohdekaupunki oli siis Kööpenhamina, jonne saavuimme aamulla ennen seitsemää yöjunalla Tukholmasta. Meistä kumpikaan ei ole aikuisiällä käynyt kyseisessä kaupungissa joten suuntasimme ensimmäisenä kohti vihreää TuristInformation -merkkiä. Infon aukeamista odotellessamme joimme aamukahvit samassa tilassa toimivassa Lagkagehuset-kahvilassa. Suklaapulla oli oikein hyvää mutta take away -kupista tarjoiltu ja suklaalla koristeltu cappuccino jätti aika paljon toivomisen varaa. Sääli, sillä Dalla Corten koneella ja hyvällä espressomyllyllä olisi ollut mahdollisuuksia muuhunkin.

Vastaavanlaisia “vaatimaton, muttei kamala” -kahvikokemuksia tuli muutama joka kaupungista, toisaalta käännyimme silloin tällöin jo ovelta takaisin kadulle jos höyrytys kuulosti korviavihlovalta maidonkeittämiseltä tai kahvat olivat irti espressokoneesta. Välihuomautuksena siis, kun kerromme käyneemme n. 20 kahvilassa joista kymmenen oli erinomaisia tai loistavia, ei se anna todellista kuvaa kaupunkien kahvilatasosta. Meillä oli etukäteen tiedossa muutamia hyviä paikkoja ja lisää vinkkejä saimme matkan varrelta. Jos olisimme käyneet satunnaisissa paikoissa olisimme käyttäneet paljon enemmän rahaa ylikuumaan tiskivaahto-cappuccinoon tai kitkeränpalaneeseen suodatinkahviin, joita toki näistäkin kaupungeista löytyi. Seuraavassa lyhyt kuvaus tutustumistamme kahviloista:

Funder

Funder on pieni coffee bar lähellä hostelliamme (Copenhagen Downtown). Kahvila käyttää Kontran kahvia ja poikkesimme siellä ohimennen juomassa espressot heti saatuamme rinkat hostellin säilytyslokeroihin. Kahvi oli hyvää muttei kuitenkaan erityisen mieleenpainuvaa.

Risteriet

Mukavan lähellä yöpaikkaamme oli myös etukäteen päätetty kohde Risteriet. Risteriet on paahtimo, coffee shop ja kahvilaite- ja tarvikemyymälä joka sijaitsee keskustan tuntumassa latinalaiskortteleissa.

Joimme herkullisen espresso macchiaton ja cappuccinon ja jutustelimme paahtajan kanssa.Hän piirsi myös turistikarttaamme pari paikkaa joissa meidän kannattaisi käydä vierailumme aikana. Poikkesimme Risterietissä vielä uudelleen kiittämässä vinkeistä vähän ennen lähtöämme Malmön suuntaan. Oli mukavaa kuulla paahtajan kertovan paahtavansa kahvia koska se on niin hauskaa!

Baresso

Toinen päivämme alkoi leikkipuiston metsästyksellä ja sitten kävelyretkellä Kontralle päin. Aamukahvit oli kuitenkin jossain juotava, joten päätimme testata paikallisen kahvilaketjun numero yksi, eli Baresson.

Miljöö oli ihan viihtyisä ja valmistukseen käytettiin asiallisia koneita (mitään täysautomaattisia kahvikeskuksia emme nähneet missään reissun aikana).

Cappuccino oli niin iso että se olisi pitänyt tilata tuplaespressolla, nyt se maistui lähinnä kuumalta maidolta. Isolle ketjulle kuitenkin ihan hyvä suoritus, ainakin voittaa mennen tullen suomalaiset.  Ehkä olisi kuitenkin pitänyt valita aukion toisella puolella sijainnut Café Europa, jossa emme käyneet ollenkaan…

Kahvia pyörillä

Vain vähän matkaa Baressolta eteenpäin vastaamme tuli hauskannäköinen pieni auto, jonka takaosassa oli oikea pieni espressobaari 2-gruppoisella espressokeittimellä ja myllyllä varustettuna. Hinnat olivat niin edulliset että pakko oli pysähtyä espressolle. Robustaista, ja vähän lungoksi venynyt espresso oli, mutta sympatiapisteet ansaitsi silti. Kuulemma keitin syö sekä sähköä että kaasua.

Kontra ja DagH

Kontra on paahtimo, tarvikeliike, koulutuskeskus ja kaikkea sellaista mitä kahvi-intoilija voi toivoa. Paitsi kahvila, joka löytyy viereisen oven takaa  DagH ravintola/kahvilan muodossa. Tästä yhteydestä mitään tietämättä ajattelimme käydä kyseisessä paikassa syömässä ennen kahvittelua Kontrassa ja paikan ruoat ja mahtava palvelu olivat kertakaikkiaan valloittavia! Kun sitten palasimme parin minuutin sisällä lähdöstämme takaisin kahville, saimme todeta henkilökunnan osaavan myös kahvinvalmistuksen. Täällä (kuten monessa muussakin paikassa matkamme aikana) espresso keitettiin Dalla Corten koneella ja papujen jauhamisesta vastasi Mahlkönig k30.

The Coffee Collective (TCC)

Kontralta jatkoimme melkoisen pitkää kävelykierrostamme kohti yhtä reissun pääkohteista, eli The Coffee Collectivea. TCC on ennenkaikkea paahtimo, mutta sillä on myös pieni kahvila paahtimon yhteydessä, ts. muutama penkki ja pöytä paahtimen ympärillä.

Kahvi oli erinomaista ja henkilökunta osaava ja mukava.  Joimme cappuccinot jotka olivat erinomaiset, sekä tasapainoisen  makeaa ja hedelmäistä/marjaista Kenia AA Kiawamururu-kahvia Aeropressillä valmistettuna. Aeropress teki vaikutuksen monipuolisuudellaan ja helppokäyttöisyydellään, niinpä  sellainen tarttui mukaan rinkantäytteeksii. Kylkiäisenä ostimme pussin vaikuttavan hedelmäistä Panama La Esmeralda Geishaa.

Sort Kaffe og Vinyl

Köpiksen länsipuolella, kävelymatkan päässä rautatieasemalta paikallisella “punaisten lyhtyjen alueella” sijaitsi toinen Risteriet:n suosittelemista paikoista. Kaffe&Vinyl on pieni coffee bar joka suhtautuu intohimoisesti kahvin lisäksi myös vinyyleihin. Myytäviä levyjä voi katsella seiniltä tai plärätä laatikoista kahvinjuonnin lomassa. Paljon paikallisia, kivaa musiikkia  ja todella mukava meininki. Kahvit (by Risteriet) olivat oikein hyvät vaikkeivät ihan yhtä loistavat kuin Risterietiltä saadut.  Vastaavanlaisen paikan voisi kuvitella vaikka jonnekin Kallion kulmille Helsinkiin… Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.

Granola

Samoilla suunnilla edellisen kanssa sijaitsee Granola, joka on ilmeisesti kuuluisa kahvien lisäksi myös jäätelöistä ja muista italialaisista herkuista. Tämä oli toinen Risterietiltä saaduista suosituksista, joten odotukset olivat korkealla astuessamme sisään.

Tyyli on sellaista “kahvia koristeellisessa peltipurkissa” ja taitaa kahvila olla LonelyPlanetin suosituslistalla Köpiksen kohteissakin. Meitä paikka ei kuitenkaan  säväyttänyt, edelliseen verrattuna se oli jotenkin tylsä ja kasvoton ja kahvi liiankin italialaistyylistä. Maitokin oli liian kuumaa. Huonoa tuuria, ehkä, paljon siellä kuitenkin tuntui ihmisiä käyvän.

Kööpenhamina teki meihin vaikutuksen kahviloilla, edistyksellisellä pyöräilykulttuurilla, Tivolilla ja nakkisämpylöillä. Hintataso oli huima ja vähensi shoppailuintoa, joskaan kaupoissa kiertelyyn ei olisi ollut aikaakaan. Ruokakauppoihin emme juuri törmänneet, syövätköhän paikalliset huomattavan paljon ravintoloissa? Kaikenkaikkiaan kaupunki tuntui elävältä, ystävälliseltä ja monipuoliselta, kompaktilta suurkaupungilta.

Junia ja kahvia pohjoismaalaisittain

Suomen kiinnostavat kahvilat on varsin nopeasti lueteltu. Siksi olemme pitkin syksyä suunnitelleet jonkinlaista kahvilakierrosta Eurooppaan, nähdäksemme erilaisia tapoja rakentaa hyvä kahvila. Parhaimmillaan suunnittelimme kuukauden pituista interrailia manner-Eurooppaan, mutta erinäiset realiteetit (aika, raha ja kaksi alle 4-vuotiasta lasta) supistivat lopulta matka-ajan 10 päivään ja kääntöpaikan Kööpenhaminaan.

Reissumme rakentuu seuraavasti: lähtö on tänään illalla Turusta ja huomisen päivän vietämme Tukholmassa. Illalla hyppäämme junaan joka vie meidät yön aikana Köpikseen. Perillä olemme aamulla ennen seitsemää, joten ensimmäisenä varmasti etsimme kahvilan josta saa kunnon aamiaisen. Parin päivän aikana on tarkoitus nähdä ainakin The Coffee Collective, Risteriet ja Kontra.

Ennen paluuta Tukholman kautta Helsinkiin käymme katsastamassa ainakin Lilla Kafferoasteriet:n Malmössa ja Da Matteon Göteborgissa. Tukholmassa olemme suunnitelleet käyvämme ainakin Drop Coffee:ssa, Johan&Nyström:lla ja jo ennestään tutussa Mellqvist Kaffebarissa.

Otamme mielellämme vastaan vinkkejä kahviloista ja ruokapaikoista, kuten myös muista näkemisen arvoisista kohteista. Tarkoitus on myös matkan aikana kertoilla kokemuksia kahviloista blogiin.

Abid Clever Coffee Dripper

Keittiömme sai uuden lelun ihmeteltäväkseen, Abid Clever kahvinsuodattimen.

Laite itsessään ei ole sen kummempi kuin suodatinsuppilo johon sopii sekä 102 että 1×4 kokoiset suodatinpaperit. Suurempi koko ehkä asettuu paremmin, joten olemme käyttäneet hyväksi havaittuja Melittan valkaistuja 1×4 papereja.

Vaikka Abid Clever näyttää ensi silmäyksellä tavalliselta suppilolta, eroaa sen toiminta kuitenkin normaalista kahvinsuodatuksesta merkittävästi.  Laitteen erikoisuus on automaattinen sulkuventtiili, jonka ansiosta vesi pysyy suppilossa ja kahvi uuttuu vapaassa vedessä. Siis kuten pressopannussa tai Eva Solossa.

Abidin käytön perusidea on hyvin yksinkertainen.  Suodatinpussiin asetetaan sopivan karkeaa kahvia maksimissaan puolen litran kahvinkeittoa  vastaava määrä ja näiden päälle kaadetaan kuuma vesi. Sekoitetaan ja odotetaan sopiva aika, esim. neljä minuuttia. Sitten nostetaan suppilo mukin tai tarjoilukannun päälle ja kahvi valuu sinne venttiilin auetessa. Valmis!

Onneksi helppo käyttö ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö kahvinkeittoprosessiin voisi vaikuttaa. Parametrejä (aika, kahvimäärä, lämpötila) voi muuttaa ja hyvän reseptin löydyttyä onnistuneen kahvin toistaminen on helppoa, kun ei tarvitse miettiä kastuvatko kahvinpurut tasaisesti. Hyvän suodatinkahvin keitto tavallisella suppilolla on kuitenkin aika hankala laji, koska siinä väistämättä alimmat purut uuttuvat paljon enemmän kuin ylimmät.

Olemme varsin ihastuneita Abidiin. Sillä saa kirkkaita, selkeänmakuisia ja miellyttäviä kahvikupillisia, joissa makeat ja suklaiset maut korostuvat. Luonteeltaan hapokkaille ja hedelmäisille kahveille emme ole vielä tätä oikein saaneet toimimaan.

Keittimestä muualla netissä:

http://www.ristretto.fi/foorumi/index.php?topic=1419.0

http://theotherblackstuff.ie/machines/abid-clever-coffee-dripper/

http://coffeegeek.com/forums/coffee/machines/429930

Monta cuppia kahvia, kiitos!

Meillä on takana opettavainen ja mielenkiintoinen viikonloppu kahvinmaistelun parissa. Tämän postauksen onkin tarkoitus olla kiitos osallistuneille ja muillekin rohkaisua – maistelkaa joskus ajatuksella juomianne kahveja!

Matkustimme viikonlopuksi Turkuun sukuloimaan, samalla oli tarkoitus järjestää lauantaiksi pieni cupping-tilaisuus. Kahvinmaistelumme alkoi kuitenkin jo perjantaina kun Haahdin Juhani lupasi järjestää meille pienen aamucuppingin Café Artissa. Suurin osa kahveista oli Turun Kahvipaahtimon paahtamia, ja vaikuttivat oikein mielenkiintoisilta, osa oli todellisia helmiä.  Täytyy myöntää että maisteluun ei ihan täysin jutustelun lomassa tullut keskityttyä. Muutama kahvi lähti matkaan lauantaita varten.

Osallistujilla ei ollut juuri aikaisempaa perehtyneisyyttä kahviin, ruokaan ja viineihin sitten senkin edestä. Tarkoituksena oli siis:

- esitellä monipuolisesti erilaisia kahveja ja tuoda esiin kahvin makuun vaikuttavia seikkoja

- suhteuttaa huippukahvien eroja tyypilliseen suomalaiseen kahviin

- saada itsellemme varmuutta cuppingin järjestämisestä ja kahvien esittelystä

- saada sanastoa viinipuolen tuntijoilta, meille on iso ongelma että tunnistamme jonkin verran kahveja mutta emme osaa kovinkaan hyvin nimetä makuja

- viettää mukavaa iltaa hyvän kahvin, ruoan ja viinin parissa.

Tältä pohjalta valitsimme cupping-pöytään kahdeksan kahvia. Maistelu toteutettiin Coffee Geekin cupping-ohjeen mukaan ja jokaiselle maistelijalle annettiin paperi johon sai fiiliksen mukaan kirjoitella makuja ja mielleyhtymiä kahveista. Kun kaikki olivat kirjanneet näkemyksensä kahveista kerroimme mitä kukin kahvi oli ja sitten sai vielä maistella lisää. Pöytä koostui seuraavista kahveista:

1. El Salvador Las Delicias Estate Pacamara by Turun Kahvipaahtimo. Café Artin tämänhetkinen suodatinkahvi.

2. El Salvador Mauritania Fully Washed Bourbon by Square Mile Coffee Roasters.

3. Presidentti by Paulig. Papuina, paahdettu kuukausi sitten.

4. El Salvador Mauritania Natural Pulped Bourbon by Square Mile Coffee Roasters.

5. El Salvador Mauritania Natural Processed Bourbon by Square Mile Coffee Roasters. 2,4 ja 5 olivat samaa kahvia samalta tilalta, ero tulee erilaisista kahvimarjan käsittelymenetelmistä.

6. Kenya AA by Turun Kahvipaahtimo. Aivan uusi kahvi, valitettavasti en muista tarkkoja tietoja eikä pussissakaan vielä ollut etikettejä joista luntata… Jos joku tietää niin kertokaa, tarkistan kyllä tiedot jossain vaiheessa!

7. Ethiopian Yirgacheffe -3 by Turun Kahvipaahtimo. Myös uusi kahvi jota saatiin paperipussiin pikkuerä mukaan, yhtä lailla huono muisti  tuottajaosuuskunnan nimen suhteen.

8. India Monsooned Malabar by Turun Kahvipaahtimo. Tämä intialainen erikoisuus takaa kontrastin makeisiin El Salvadorin kahveihin ja hedelmäisiin afrikkalaisiin.

Eli saimme tuotua pöytään kahvit kolmelta mantereelta, eri prosessointien eroja ja “mustana hevosena” kaikille tutun Presidentin, jonka hinta on murto-osa listan muiden kahvien hinnoista.

Tulokset olivat arvatenkin aika ylimalkaisia, mutta muutama mainitsemisen arvoinen seikka nousi selvästi esiin:

Presidentin kuvauksia olivat: “plattu, helppo, arkinen, vaisu jne..” mutta se ei kuitenkaan maistunut kenenkään suussa huonolta (kitkerältä, karvaalta tms.). Ei siis turhaan Paulig ole hyvässä maineessa bulkkikahvin tuottajana!

Testattu Kenya AA oli todella hyvää; makeaa, hedelmäistä ja omanlaistaan. Kahvi nousi kaikkien suosikiksi ja siitä keitettiin maistuvat suodatinkahvit omenapiiraan kaveriksi.

Ensimmäinen El Salvadorin kahvi jäi cuppingissa vähän vaisuksi, mutta kahvilassa juotu versio oli kyllä parhaita ikinä juomiamme suodatinkahveja. Samoin Yirgacheffe ei tarjonnut samoja hienoja vivahteita kuin Café Artissa maisteltuna (mustikanvarpuja, mustaherukkaa…). Syynä näihin lienee Mazzer Mini-e, joka espressomyllynä ei oikein sovellu cupping-myllyksi. Hienoksi jauhautunut kahvipöly purujen seassa verhoaa varmasti hienoimpia sävyjä. Kotikäytössä ongelmaan auttaa kahvin sihtaus keittiösihdillä tiskialtaan päällä jauhamisen jälkeen.

Viikonlopun sessioista valaistuneena aiommekin nyt yrittää maistella useammin kahveja vertailevasti, vaikkapa vain kahta kerrallaan.

Linkkejä:

Cupping-ohjeet: http://coffeegeek.com/guides/beginnercupping

James Hoffmannin viimeisimpiä ajatuksia kahvinmaistelusta: http://www.jimseven.com/2009/10/16/8-steps-to-develop-your-coffee-palate/

Tuhat latausta

Blogin aloittamisesta on kulunut reilu kaksi kuukautta. Tänään ylitettiin 1000 sivulatauksen raja. WordPressin tilastot eivät ikävä kyllä  kerro montako eri vierailijaa sivuilla on käynyt, mutta kiitos kaikille jotka projektiamme seuraavat.

Hyvää kahvia

Viikonloppuisella purjehdusreissulla kahvi maistui joka kerta hyvältä. Liekö taika tankkivedessä, kylmällä merivedellä tiskatussa pressopannussa vaiko ehkä kuitenkin hyvässä mielessä ja meri-ilmassa.. Edes käsimyllyn mukin pohjalle jauhama paksu mutakerros ei haitannut. Se sama, joka kotona puolta ohuempana tuntuu verhoavan kahvin maut alleen.

Koko kahvilan perustamisajatus lähti siitä, että Helsingissä (joka sentään eurooppalaisittainkin on ihan kunnon kaupunki)  hyvää kahvia saa aivan liian harvoin.  Samaa ajatusta toistaa blogimme esittelyteksti. Tämän takia oli pakko pysähtyä miettimään mitä hyvä kahvi oikein on.

Yritin pitkään koota ajatuksiani blogitekstiksi, mutta ei siitä sitten kuitenkaan mitään luettavaa syntynyt, sen verran monisyinen asia on kyseessä. Päädyin piirtämään kuvan jonka nyt koitan jakaa…

(Klikkaamalla kuvan saa isommaksi, ikävä kyllä sekä WordPress että Flickr rajoittavat kuvan koon tuollaiseksi. )

Tuossa kaaviossa olen koittanut jäsennellä tekijöitä jotka vaikuttavat siihen, että hyvän (tai huipun) kahvin valmistus ylipäänsä on mahdollista. Sen lisäksi olen kirjannut  asioita jotka johtavat siihen että myös asiakas kokee juoneensa kupin hyvää kahvia. Mikään kaikenkattava esitys tämän ei ole tarkoituskaan olla, mutta selkiytti omia ajatuksiani mukavasti ja antaa toivottavasti muillekin jotain mietittävää. Siniset tekstit (ne kaikkein huonoimmin näkyvät) ovat huomioita seikoista joihin meillä kahvilanpitäjänä/baristana on suoraan mahdollista vaikuttaa.

Kuvaa piirtäessäni mieleeni tuli erilaisia hyviä ja huonoja kahvikokemuksia. Kävi ilmeisen selväksi, että löytyy useita teitä hyvään kahvikupilliseen. Joskus heikompikin kahvi jättää hyvän maun suuhun, jos puitteet ovat kohdallaan. Tätä suomalaisissa kahviloissa on kai perinteiseti yritetty. Tähän perustui myös viikonlopun onnistuneet kahvit. Tosin olivat pavutkin laadukkaita, Square Mile Coffee Roasteryn Blackburn Estate AA:ta jota emme vaan kotona saaneet kunnolla pressolla toimimaan.

Joskus lähtökohtaisesti todella hienokin kahvi voi mennä hukkaan, jos se on väärin valmistettu tai olosuhteet ovat tavalla tai toisella pielessä. Näin tapahtuu aika usein, kun tilaa yksittäisiä pusseja huippukahveja. Pussin alkuosa menee usein sopivan valmistustavan löytämiseen.

Monen helsinkiläiskahvilan laitteet ovat huippuluokkaa ja pavut kelvollisia, mutta lopputulos voi siitä huolimatta olla juomakelvoton. Syyksi jää taidon ja kiinnostuksen puute.

Meidän tavoitteenamme on, että mahdollisimman moni saa meiltä hyvän kahvikokemuksen ensisijaisesti harvinaisen hyvän, jopa mieleenpainuvan kahvin takia.

väliraportti Marzoccon kunnostuksessa

Kesä on edennyt ja onneksi myös Marzoccon kunnostus.

Kone siis purettiin täysin osiin ja kuluneilta vaikuttaneet osat joko kunnostettiin tai uusittiin. Oikeastaan mitään isompaa ei ole tarvinnut uusia lukuun ottamatta uutta pumppua, koska pumppu ei kuulunut jostain syystä koneen kauppaan.

Koska emme ole vielä kertaakaan nähneet konetta toiminnassa, kaikkea pientä ja isompaakin vaihtoon menevää osaa voi tulla vastaan. Toivotaan parasta. Suurin pelko oikeastaan on että koneen “älylaatikko” osoittautuu rikkinäiseksi heti alkuunsa.

Suurin työ  on ehdottomasti ollut kalkinpoistossa. Uuttoboilerit olivat aika siistissä kunnossa, mutta höyryboilerissa kalkkia olikin sitten reilusti enemmän joten sen joutui sitruunahapottamaan pariin otteeseen. Sitruunahappoa tuollaiseen 15litraiseen boileriin uppoaa jo ihan reilut määrät… Kaikki putket ovat myöskin uineet aikansa sitruunahapossa ja ovatkin nyt kauniin kiiltäviä.

Kiitos lähettifirman reippaiden poikien jotka jättivät koneen kerrostalon ala-aulaan kolmanteen kerrokseen kantamisen sijaan, pääsimme purkamisen makuun jo ennen kuin kone oli tullut kotiimme asti. Aloitimme näet purkamisen alakerrassa ja kannoimme koneen sisälle osa kerrallaan. Toisaalta täydellinen purkaminen oli alunperinkin tarkoituksena, joten eipä tuo tehnyt kuin purkamisesta entistäkin hätäisemmän.

Etupäässä tuon koneen suhteen on ollut työnä täydellinen putsaaminen, kolme vuotta kahvilaelämää jättää jälkensä vaikka laadukas kone onkin. Eikä ruhjeiltakaan aina voi välttyä, kuten kuoren pieni halkeama muistuttaa. Keittiövälineemmekin ovat joskus saaneet uusia käyttötarkoituksia osien liotusastioina.

Koneen kasaaminen on jo aloitettu ja paikoillaan rungossa ovat boilerit gruppoineen ja osa putkituksesta. Kunnollisten räjäytyskuvien puute hieman hankaloittaa kasaamista, mutta uskoisin siitä hyvän tulevan. Sähköjen uudelleen kytkentä onkin sitten toinen juttu..

Lähettien tuomaa

Tänään posti toi odotetun paketin. Ebay:stä löytyi jo jonkin aikaa etsinnässä ollut Linea huolto-opas, joka tulikin hienosti paketoituna perille.

Espressokone jota varten kirjasen hankin löytyi käytettynä Brittein saarilta. Myynnissä ollut La Marzocco oli kuulemma seissyt käyttämättömänä myyjän autotallissa nelisen vuotta ja sitä ennen viettänyt kahvilaelämää saman verran.

Alkuperäinen suunnitelma oli laittaa nytkin käytössä oleva Elektran 2 gruppoinen Modern tositoimiin, mutta lämmönvaihdinkoneen vaatima viilennyshuuhtelu tuntui vaivalloiselta kahvilakäyttöä ajatellen. Tai oikeastaan se, että kiireessäkin saisi tarjottua täysin tasalaatuista kahvia asiakkaille.

Sen vuoksi lähdimme hakemaan tuplaboilerikonetta ja mieluusti käytettyä, koska aikataulu ei ole tiukka ja Elektran kunnostamisessa oli saanut hyvää kokemusta kahvilakoneiden putsaamisesta ja uudelleen kasaamisesta. No emme löytäneet tuplaboilerikonetta, vaan kolmiboilerisen Marzoccon.

Espressokoneeksi kahvilaan tulee siis neligruppoinen La Marzocco Fb70. Vaikka kone on jo valmiiksi lämpötilastabiili, tulee siihen päivityksenä pid-ohjaimet boilerien lämpötilaa säätämään. Vaikka kone vaikuttaisi saaneen arvoistaan kohtelua jo aikaisemman omistajan taholta ovat koneen kuoret saaneet pientä kolhua, joten uusintamaalautus on varmasti edessä. Toisaalta se mahdollistaa samalla täysin uniikin koneen värityksen.