Prologi

Eilinen aamu meni siivotessa, järjestellessä, panikoidessa, selitysten keksimisessä, puunatessa, kiukutellessa ja hermoillessa. Kun terveystarkastaja saapui iltapäivällä vartin etuajassa, oli kaikki kuitenkin jotakuinkin kunnossa. Mitä nyt rouva kahviloitsija ripusti vielä takatilan ovelle verhoa…

Nopea kierros kahvilallamme, “hyvältä näyttää, kai te aiotte käsitellä nuo rungon puuosat jollain?”.  Eipä sitten  muuta, avata saa koska haluaa. Kunhan muistaa ettei täyttä asiakaspaikkamäärää vielä saa ottaa kun ilmanvaihto ei ole kunnossa. Eikä leipiä saa täyttää tiskillä, koska tila on vielä viralliseti “myymälä”, ei “kahvila”.

Siis tätäkö tässä on odotettu ja jännitetty? Saammeko me nyt OIKEASTI avata ovet?

Apua! Kahvit puuttuu, hinnastot puuttuu, kaikki tarjottavat puuttuu… Mielettömän ihanaa silti.

Nyt kun on fiilis korkealla ja ainakin erävoitto projektista, ajattelin kertoa kiinnostuneille vähän avajaispäätöstä edeltäneistä tapahtumista. Ne jotka haluavat vain tietää Päivän, voivat siirtyä suoraan tarinan loppuun.

Oikeastaan tarinamme alkoi jo tammikuussa kun sunnuntaisen kauppareissun yhteydessä huomasimme vuokrausilmoituksen pienen liiketilan ikkunassa. Ihastuimme noepasti liiketilan sijaintiin, kokoon, asialliseen vuokraan ja yhteistyökykyiseltä vaikuttavaan taloyhtiöön.  Taloyhtiö kiinnostui mahdollisuudesta saada tyylikäs kahvila tiloihinsa vuokralaiseksi jonkin tavanomaisemman kalliolaisen toimijan sijaan.

Olimme kuitenkin erittäin tietoisia siitä, että rakennusvalvonnalliset kiemurat voisivat olla hankalia, koska liiketilassa ei ole ikinä harjoitettu elintarviketoimintaa. Sen vuoksi sovimme taloyhtiön isännöitsijän kanssa että vuokrasopimus astuu voimaan vasta kun tila on todettu sellaiseksi, että siihen voi pienen kahvilan perustaa. Taloyhtiö teki päätöksen käyttää tuttua suunnittelijaa rakennusluvan haussa ja töiden suunnittelussa. Meidän tehtäväksemme jäisi remonttityöt. Kaikki vaikutti lupaavalta. Kahvila aukeaisi touko-kesäkuussa, kun nuorempi poikamme olisi sopivasti vuoden ikäinen ja pärjäisi jo hoidossa.

Teimme suunnitelmia, putsasimme ja kunnostimme La Marzoccon espressokoneen, hankimme laitteita ja tarvikkeita, harjoittelimme kahvinvalmistusta. Jossain vaiheessa tuli mieleen kysyä miten suunnittelutyöt etenevät. Selvisi ettei mitään oltu aloitettu, kustannustenjako oli epäselvää eikä kukaan muutenkaan oikein tiennyt missä mennään. Muutaman itku-potku-raivarin jälkeen hommat saatiin taas etenemään ja huhtikuun lopussa meillä oli täysi syy olla vakuuttuneita että tilasta saadaan hyvä kahvila, ehkä jopa ilman koneellista ilmanvaihtoa. Aloitimme remontin, jonka ajattelimme valmistuvan 1-2 kuukaudessa. Eli toukokuussa ei paikka aukeaisi, mutta kesä-heinäkuussa varmasti.

Aika nopeasti paljastui että remontista tulisi paljon mittavampi kuin kuvittelimme. Löytyi iloisia yllätyksiä kuten vanha ruudullinen klinkkerilattia laminaatin ja muovimaton alta sekä vanhat valetut portaat jotka oli kätketty vaneristen alle.. Lattian putsaaminen muovimattoliimoista oli iso mutta palkitseva työ. Paljastui myös ikäviä yllätyksiä, kuten sekä seinistä että katosta isoina siivuina irtoavat lateksimaalit. Mitä enemmän hienoja yksityiskohtia löysimme, sitä intohimoisemmin suhtauduimme tilaan. Onneksi meillä oli kesällä maalausapuna harjoittelijamme Sari.

Välillä kyselimme suunnittelijaltamme asioiden etenemisestä ja hän antoi ymmärtää ettei suurempia ongelmia ole, kutsutaan sitten terveystarkastaja katsomaan kun on kaikki valmista. Tähän väliin pitää myös todeta, että vaikka teimme ahkerasti töitä 8h 5 päivää viikossa, nautimme kuitenkin illat ja viikonloput täysillä kesästä ja perheestä. Taloyhtiön isännöitsijäkin vaihtui. Kesän vaihtuessa syksyksi emme enää puhuneet avauspäivästä, edes –kuusta.

Kun elo-syyskuussa remontti alkoi vihdoin olla meidän puolestamme valmis, kävi ilmi ettei suunnittelijamme ollut juuri suunnitellut. Paljastui ettei ilman koneellista ilmanvaihtoa saisi mitenkään haluamaamme asiakaspaikkamäärää, ja sitten ettei ilmanvaihtoa ehkä ikinä saataisi järjestettyä. Keväällä meille oli luvattu ettei sille olisi mitään teknistä estettä, talo olisi sopivia hormeja täynnä. Seurasi todella sotkuinen ja ikävä asioiden selvittely jonka seurauksena suunnittelija lopulta vaihdettiin ja suunnittelu aloitettiin alusta. Uusi suunnittelija on ammattilainen ravintolatilojen suunnittelussa ja uuden isännöitsijän kanssa luvatut asiat tuntuvat pitävän. Taloyhtiön hallitus on onneksi koko ajan suhtautunut meihin hyvin.

Laadittiin suunnitelma, jonka mukaan kahvila pyrittäisiin saamaan auki mahdollisimman nopeasti ”erikoiskahvimyymälänä”, joka rajaisi toiminnan lähinnä kahvin ja kahvitarvikkeiden sekä pienten tarjottavien myyntiin sekä vain muutamaan asiakaspaikkaan. Samalla on kuitenkin tarkoitus, että ilmastointi laitetaan kuntoon (sekin ehkä sittenkin onnistuu) ja toimintaa sekä tuotevalikoimaa laajennetaan sitten. Tällä päästään kuitenkin hyvin alkuun.

Kaiken tämän jälkeen olemme edelleen intohimoisina kahvi-ihmisinä toteuttamassa omaa kahvila-unelmaamme, ja mikä ehkä parasta, olemme yhä varsin ihastuneita kahvilamme sijaintiin, kokoon, asialliseen vuokraan ja yhteistyökykyiseen taloyhtiöön.

Varsinainen kertomus Kahvila Sävyn toiminnasta ja sen asiakkaista alkaa pian, tiistaina 9.11.2010, kun ovet aukeavat aamulla klo 7.30.  Samaan aikaan tulemme jatkossa avaamaan joka arkiaamu, ja kahvia saa arkisin klo 18 asti. Viikonloput olemme ainakin toistaiseksi suljettuna.

P.S. Haluan vielä painottaa, että remontin viivästyminen on monen ihmisen virheistä ja väärinarvioinneista johtuvaa, joista me emme varmasti ole pienimmässä osassa. Jos joku tarinan osapuoleksi itsensä tunteva koki tulleensa väärinkohdelluksi, kommentoikaa! Aikaa on kulunut paljon ja tapahtumat niin sekaisia että pienet virheet ovat jopa todennäköisiä.

Koskas täältä saa sitä hyvää kahvia?

On taas aurinkoinen kesäaamu kun kävelen Vaasankatua kohti kahvilaa. Lämmin tuuli kuljettaisi venettä kivasti eteenpäin… Astuminen pölyiseen koppiin maalaamaan kattoa ei varsinaisesti houkuttelisi, mutta ei remonttia oikein voi hyllyttää lomasään takiakaan. Näissä ajatuksissa avaan kahvilan oven kun ohikulkeva mies esittää kysymyksen: “Koskas täältä saa sitä hyvää kahvia?” Kyseinen herrasmies ei varmaan aavista miten hän pelasti päiväni ja maalaaminenkin oli itseasiassa ihan mukavaa!

Olemme ottaneet tavaksi pitää Sävyn ovea auki näin remontinkin aikana. Perinteisestihän liiketila remontoidaan ikkunat sanomalehdillä vuorattuna ja ovi avataan vasta kun kaikki on valmista. Ettei kukaan vaan näe remontin aikaista kaaosta. Ohikulkijat pysähtyvät usein juttelemaan kanssamme ja kurkkimaan sisään. Remonttia jaksaa kummasti paremmin kun joku aina välillä huikkaa odottavansa jo kovasti kahvilan aukeamista.

Kahvilan pohjatyöt on nyt vihdoin tehty. Laminaatin ja muovimaton alta kuoriutui kaunis ruudullinen klinkkerilattia, seiniltä ja katosta irtoavat lateksimaalit on poistettu ja vanhat kiviportaat kaivettu esille vanerirakennelmien alta. Oviaukkoihin on metsästetty oikeankokoiset vanhat peiliovet ja vessa remontoitu. Nyt maalataan ja kohta rakennetaan jo tiskiä. Turhaa perusteellisuutta, sanoisi joku, mutta meille on ollut tärkeää tuoda lähes satavuotiaan tilan kokema historia esille. Lopputulos ei ole kovin siloteltu, vaan mielestämme siinä näkyy kauniilla tavalla eletty elämä.

Kiitos kaikille kadulta kannustajille. Ja teille jotka pohditte koska pääsee kahville, niin vastaan kuten mainitsemalleni herralle: “Ei siinä enää montaa viikkoa voi mennä.”

Kallio kukkii, Sävy keittää kahvit!

Kalliossa on parhaillaan tavallistakin eloisampaa. Omaankin kotioveemme ilmestyi viime viikolla ilmoitus mahdollisesti aiheutuvasta melusta Kallio kukkii -kaupunginosafestivaalin aikana. Tapahtuma alkoi jo viime perjantaina, mutta huipentuu nyt tulevana viikonloppuna Dallapén puiston esiintyjillä ja muutenkin runsaalla ohjelmatarjonnalla (ohjelma löytyy täältä).

Meille koko festari tuli yllätyksenä, siitä on kuitenkin vasta puoli vuotta kun muutimme tänne Espoon perukoilta (onneksi muutimme!).  Ensimmäinen ajatus oli tietysti  “olisipa kahvila jo auki”.

Jos kahvila onkin täysin remontin kourissa, niin kahvinkeittovälineitä ja kahvia meiltä onneksi löytyy, joten mihin sitä kattoa kesällä tarvittaisiinkaan… Tuumasta toimeen, ja parissa päivässä järjestimme itsellemme tarvittavat luvat kahvibaarin kantamiseksi ulos! (Suuri kiitos alueen terveystarkastajalle ja kaupungin tilakeskukselle joustavasta toiminnasta.)

Lopputuloksena Kahvila Sävyn edustalla (Kinaporinkatu 1) on espressokeitin lämpimänä ja kahvipannu kuumana ainakin lauantaina ja sunnuntaina aamupäivästä iltaan asti. Tervetuloa maistelemaan Turun Kahvipaahtimon espressoa ja suodatinkahvia!

Kahvila Sävy

Kun puolitoista vuotta sitten päätimme avata kahvilan, tiesimme yrittäjäksi alkavan joutuvan käymään läpi paljon paperisotaa ennen avajaisia. Silti, jossain määrin meidät molemmat on yllättänyt miten hankaliksi jotkin aivan yksinkertaiset asiat on voitu tehdä. Kaksi askelta eteen – yksi taakse, etenee se matka lopulta niinkin.  Olemme nyt saavuttaneet ensimmäiset välitavoitteemme ja avanneet ensimmäisen kuohuviinipullon kahvilaprojektille.

Voimme ylpeydellä esitellä jotakin konkreettista; Kahvila Sävy Oy:n! Projektimme on saanut virallisen nimen ja yritys on rekisteröity. Yrityksen rekisteröinti sinällään -osakeyhtiönkin- on ihan yksinkertainen juttu, monimutkaiseksi elämämme on tehnyt päätös hakea Työ- ja Elinkeinotoimiston myöntämää starttirahaa. Kas kun sitä ei saa hakea ennenkuin on liiketila ja arvio kahvilan avaamispäivästä, yritystä ei saa perustaa ennen starttirahapäätöstä ja mitään valmistelevia toimia on vähän hankala tehdä ilman yritystä…

Starttirahaa varten on omat kuvionsa joita noudattamalla tuki on hyvin mahdollista saada jos ei ole historiaa yrittäjänä, mutta byrokratian määrä ja päätöstenteon hitaus on todella tuskastuttavaa. Loppu hyvin, starttiraha on nyt myönnetty meille molemmille. En kuitenkaan voi vannoa että hakisimme sitä uudelleen jos nyt aloittaisimme suunnittelun alusta.

Kuten kerroin, ilman liiketilaa ei kahvila saa starttirahaa. Liiketila siis on. Kahvilamme tulee sijaitsemaan Kalliossa (tai Harjussa, miten vaan) aivan Sörnäisten metroaseman ja “Ikuisen vapun aukioksikin” nimetyn Vaasanaukion kupeessa. Tila on aika pieni, mutta sympaattinen ja sijaitsee hienon keltaisen 20-luvun talon kivijalassa.

View Larger Map

Tällä hetkellä odottelemme rakennuslupapäätöstä ja remontille aloituslupaa. Tilassa ei ole ollut aikaisemmin elintarviketoimintaa joten siksi muutoslupa pitää hakea rakennuslupamenettelyn kautta. Onneksi meidän ei tarvitse hoitaa lupa-asioita itse vaan se (ja moni muukin asia) hoituu taloyhtiön hankkiman suunnittelutoimiston kautta. Rakennuslupaa odotellessa aikamme kuluu tällä hetkellä remontin suunnitteluun ja erilaisten tilausten ja sopimusten tekemiseen.

Raportoimme projektin etenemisestä kunhan pääsemme oikeasti tekemään jotain… Loppukevennyksenä tähän hiukan puuduttavaan byrokratiapläjäykseen, olen lapsellisen ylpeä kahvilan eteen istuttamistani kukista, joilla ajattelin julistaa Sävyn kevään alkaneeksi! Toivottavasti en ole ainoa jota ne ilahduttavat.

Iso ja musta

Vaikka urheilun seuraaminen ei oikein ole minun juttuni, niin ajattelin silti näin olympialaisten hengessä hieman urheilla. Tällä kertaa urheilulajina oli kahvimyllyn siirto Punavuoresta Kallioon käyttäen pelkkiä julkisia kulkuvälineitä.

Reissumyllyksi tuota ei oikein voi kuvata, koska paketti johon mylly oli pakattu on suurempi kuin nuorempi poikani ja painoakin sillä on lähes 40kiloa.

Pikaisien testien perusteella jauhatus on todella tasalaatuista, joten sen suhteen mylly lunastaa täysin sille asetetut kovat odotukset. Varsinkin aeropressillä saa nyt kahvista huomattavasti kirkkaaman ja sävykkäämmän makunautinnon kuin aikaisemmin.

Kyseinen mylly on siis Dittingin toiseksi suurin malli KR1203 ja sille luvataan jauhatusnopeutta 1400g/min, eli nopeudesta ei ainakaan tarvitse tuon kanssa tinkiä. Jauhatuslaadunkin voisi uskoa pysyvän pitkään loistavana, koska myllyyn on valittu halkaisijaltaan isot 120milliset terät.

Göteborg, muistelua muuttolaatikoiden keskeltä

Reilu kuukausi sitten kahvikiertueemme koukkasi Malmöstä visiitille Göteborgiin. Alkaa siis olla viimeiset hetket palata muistoissa tähän mukavan oloiseen kaupunkiin ennen kuin reissun yksityiskohdat unohtuvat.

Juna saapui kaupunkiin lauantai-iltapäivällä ja jatkoimme Tukholmaan maanantaina heti lounaan jälkeen. Koska aikaa kaupungissa kiertelyyn ei ollut hirveän paljon, olimme ennakolta päättäneet että Göteborgista meidän on pakko nähdä ainoastaan Sjöfartsmuseet ja daMatteo. Oikeastaan ihan hyvä niin, koska tässä vaiheessa reissua pieni hengähdystauko kahviloista teki ihan hyvää. Haittapuolena oli sitten se, että meitä vaivasi kauhea kahvinpuutepäänsärky koko Göteborgissa olon ajan. Saattoi se päänsärky osittain johtua myös ihan liian pienestä hostellihuoneestamme, joka koetteli välillä perhesopua aika lailla…

Ennakolta päätetty suunnitelma piti siis ehkä liiankin hyvin. DaMatteon lisäksi ainoat kaupungissa juomamme kahvit olivat Sjöfartsmuseetin viereisessä vegeruokapaikassa nautitut jälkkäriespressot. Ne olivat ihan hyvin tehdyt italialaiskahvit, sellaiset joista ei ravintolareissulla tule paha mieli kun ruoka kuitenkin oli se pääasia. Espresson kaverina tarjoiltiin kotoisasti Fazerin sinistä.

DaMatteo on ruotsalainen kahvila, joka nykyisellään toimii myös kahvinpaahtimona. DaMatteo ottaa kahvinpaahdon ilmeisen vakavasti, koska monet pitävät heitä tällä hetkellä yhtenä Ruotsin parhaista -ehkä jopa parhaana- paahtimona. Ensimmäinen yritys käydä kahvilassa tehtiin sunnuntaina museokierroksen jälkeen. Valitettavasti olimme niin myöhään liikkeellä että meidät käännytettiin ovelta pois paikan sulkiessa juuri oviaan..Hyvää tässä yrityksessä oli se, että meille kerrottiin toisen daMatteon kahvilan sijainti joka olisi muuten jäänyt meiltä käymättä. Eikä hukkareissu muutenkaan harmittanut, Göteborgin raitiovaunuliikenne toimii helsinkiläisen silmin niin kadehdittavan hienosti että matkustaminen oli yhtä halpaa huvittelua.

Suuntasimme siis maanantaina heti huoneen luovutuksen jälkeen takaisin kaupungille jotta ehdimme katsastaa molemmat paikat. Kävimme ensin varsinaisessa paahtimokahvilassa, jossa istuimme tunnin verran herkuttelemassa maukkailla leivillä ja juomassa cappuccinot ja elämämme ensimmäiset Clover-kahvit.

Cappuccinot olivat todella hyvät ja kauniisti tehdyt ja Cloverilla tehty kahvi oli ehdottomasti mielenkiintoista ja ainakin ensimmäisellä kerralla hintansa arvoista. Kahvina oli Tanzania Blackburn, eli hyvin marjainen ja herkkä kahvi. Cloverilla valmistettuna se oli rungoltaan ja suutuntumaltaan hyvin hentoa, ja patongin seurassa kahvin olisi voinut vahingossa juoda sen kummemmin miettimättä. Kotiinviemiseksi ostimme paketin hedelmäisen hapokasta ja herkullista Vallgatan 5 -espressoblendiä, josta saimme kotonakin muutamat todella hyvin onnistuneet espressot niinä kertoina kun pääsimme La Marzoccon kanssa hyvin juttuun…

Herkullisista kahveista, leivistä ja Cloverista huolimatta suurimman vaikutuksen daMatteossa meihin teki baristan ammattitaitoisuus. Olimme tähän asti käyneet enemmän tai vähemmän sellaisissa fiilistelypaikoissa, joissa kahvia keiteltiin jutustelun lomassa sisään piipahtaville asakkaille.Täällä olimme pahimpaan lounasruuhka-aikaan ja barista käytti tunnissa Roburin hopperin verran espressoa (1-2kg). Työskentely oli ripeää muttei yhtään hosumista ja koko ajan hän jaksoi hymyillä asiakkaille ja tehdä jokaiseen kahviin kaunista latte-artia. Vietimme pienen hartaan hetken miettien että tässä ollaan espresson luonteen ytimessä.

Ennen junan lähtöä piipahdimme vielä daMatteon sivutoimipisteessä juomassa espressot, oikein mainiot sellaiset. Samalla bongasimme reissun ensimmäisen La Marzocco FB-70:sen, samanlaisen kuin meidän tuleva kahvilakoneemme. Tiskiin upotettuna se näytti oikein kivalta.

Juna kuljetti perheemme turvallisesti Tukholmaan jossa edessämme oli matkan viimeinen kahvilakoitos. Lyhyt vierailumme Göteborgista jäi varsin pintapuoliseksi. Kaupunki tuntui kuitenkin sen verran kiinnostavalta että pitänee palata sinne joskus, vaikkapa toteuttamalla haave purjehdusreissusta Götan kanavan läpi…

Malmö

Saavuimme Malmöön junalla Kööpenhaminasta illansuussa. Oli pimeää, satoi vettä ja valaistus asemalla oli karmivan kellertävä. Yksi hansikas katosi, turisti-info oli kiinni, väsytti ja oli nälkä… Vihdoin löysimme varsin ankean näköisen hostellimme edustalle  bussilla joista ensimmäinen ei huolinut meitä kyytiin (ja huomasimme toisenkin lapasen jääneen parittomaksi). Mikko ilmoitti viettävänsä loppuajan tässä masentavassa kaupungissa huoneessamme iloitsemassa ilmaisesta nettiyhteydestä.

Onneksi huone oli varsin viihtyisä, kuin myös koko hostelli sisäpuolelta. Edullista ja hyvää ruokaa löytyi naapuriravintolasta ja hyvinnukutun yön jälkeen Emilin lapanen löytyi kadun varresta märkänä ja kuraisena, mutta ehjänä. Ilma oli kauniin syksyinen ja uusin voimin lähdimme tutkimaan mitä hyvää Malmöstä löytyy.

Ja löytyihän sitä. Iloisia ihmisiä, luistinrata torilta,  hyvää grilliruokaa sen vierestä  ja siitä läheltä…

Lilla Kafferosteriet

Tulimme onneksemme sisään ovesta joka johti suoraan paahtimen yhteydessä olevalle tiskille. Tilasimme cappuccinot jotka näyttivät ja maistuivat todella hyviltä. Jutustelimme paahtajan kanssa ja hän kertoi meille pari muuta paikkaa joissa kannattaisi käydä. Lähtiessämme maistoimme vielä espressot, jotka myös olivat oikein hyvät.

Kahvilasta löytyi myös toinen puoli josta sai kahvin lisäksi aamiasta, täytettyjä focaccina-leipiä ja makeita herkkuja. Kävimme testaamassa herkulliset leivät lähtöpäivänämme samalla kun ostimme pussin joulu-espressoa tuliaisiksi. Kyseinen espresso maistui kahvilassa erinomaisen tasapainoiselta ja makealta, oli erityisesti maidon kanssa loistavaa!

Lilla Kafferosteriet oli kaikin puolin todella hieno kokonaisuus. Kahvit tehtiin ammattitaidolla ja paahtaja jutteli niistä mielellään asiakkaiden kanssa. Laatuvaikutelma säilyi myös syötävissä jotka kaikki näyttivät herkullisilta. Miljöö oli todella viehättävä ja sisätilojen lisäksi kahvilalla on todella viihtyisä takapiha pöytineen ja penkkeineen.

Ainoana miinuksena ottaisin esille suodatinkahvin, joka valmistettiin kahdella kahden pannun Moccamaster-keittimellä (4 eri kahvia, jokaiselle oma pannu).  Mielestämme kahvi maistui selvästi kitkerältä ja yliuuttuneelta, sellaiselta jollaista olemme itsekin saaneet aikaiseksi Moccamasterilla liian tuoreesta kahvista. En tiedä mistä tämä johtui, ehkä vastapaahdetuista pavuista tai sitten sekoittelun puutteesta tai väärästä karkeudesta. Suodatinkahvi on todella haastava laji!

Karuselliajelun ja lapasostosten jälkeen jatkoimme täysin myytyinä “Lillalle” matkaa joen toiselle puolelle Solde Kaffebar:iin.

Solde on pikkuinen coffee shop keskusta-alueella. Paikka oli täynnä lähes koko ajan ja suurin osa asiakkaista tuntui olevan kantiksia. Eikä ihme; espresso ja cappuccino maistui erinomaiselta kuin myös iltasyömiseksi ostettu leipä. Henkilökunta oli mukavaa ja sympaattisen oloista. Kiva visiitti, kahvila oli juuri sellainen kuin pienen coffee shopin kuuluukin olla.

Te&Kaffehuset

Kolmas Malmön kahvikohteista oli myös Lilla:sta saatu vinkki, vähän kauempana sijaitseva Te&Kaffehuset. Paikka oli pieni, lähinnä italialaista kahvia ja Johan&Nyströmin kahveja sekä erilaisia tee-laatuja tarjoava myymälä/kahvila. Kahvin ja teen lisäksi myynnissä oli kotikäyttöön tarvikkeita kuten myllyjä, espressokoneita ja vedenkeittimiä. Joimme Estate-espressot (vaihtuva alkuperäespresso perusitalialaisen rinnalla), jotka olivat oikein kivan hedelmäiset. Valmistusvälineenä käytettiin Synesson espressokonetta. Ei paikassa mitään vikaa ollut, mutta Kaffecentralen-tyyliset myymäläkahvit jäivät kuitenkin vähän vaisuiksi kun päivälle oli jo osunut pari todella loistavaa ja sympaattista kahvilaa.

Jätimme Malmön taaksemme varsin ihastuneina kaupunkiin. Yksi Lilla Kafferosterietista saatu vinkki jäi ajanpuutteen takia käymättä, mutta näilläkin kokemuksilla Malmön kahvilakulttuuri tuntui todella edistyneeltä, varsinkin kun ottaa huomioon että kaupungin väkiluku on puolet Helsingistä. Suunnittelimme jo hetken ruotsinkielen intensiivikurssia ja muuttoa näille eteläisemmille leveyspiireille jossa muratti kasvaa nätisti talvellakin…

Kööpenhamina

Kahvimatka Ruotsiin ja Köpikseen on onnellisesti takanapäin ja olemme kotona pyykki- ja tuliaiskahvivuoren kanssa. Matkan aikana ei tullut paljon aikaa vietettyä tietokoneen äärellä, sillä pyörittyämme päivän kaupungilla kahviloissa oli ilta väkisinkin elettävä lasten ehdoilla. Onneksi kaikki on kuitenkin vielä tuoreessa muistissa (ja jos ei, niin kuvina ja muistiinpanoina), joten tarinointi onnistuu jälkeenpäinkin.

Matkamme ensimmäinen kohdekaupunki oli siis Kööpenhamina, jonne saavuimme aamulla ennen seitsemää yöjunalla Tukholmasta. Meistä kumpikaan ei ole aikuisiällä käynyt kyseisessä kaupungissa joten suuntasimme ensimmäisenä kohti vihreää TuristInformation -merkkiä. Infon aukeamista odotellessamme joimme aamukahvit samassa tilassa toimivassa Lagkagehuset-kahvilassa. Suklaapulla oli oikein hyvää mutta take away -kupista tarjoiltu ja suklaalla koristeltu cappuccino jätti aika paljon toivomisen varaa. Sääli, sillä Dalla Corten koneella ja hyvällä espressomyllyllä olisi ollut mahdollisuuksia muuhunkin.

Vastaavanlaisia “vaatimaton, muttei kamala” -kahvikokemuksia tuli muutama joka kaupungista, toisaalta käännyimme silloin tällöin jo ovelta takaisin kadulle jos höyrytys kuulosti korviavihlovalta maidonkeittämiseltä tai kahvat olivat irti espressokoneesta. Välihuomautuksena siis, kun kerromme käyneemme n. 20 kahvilassa joista kymmenen oli erinomaisia tai loistavia, ei se anna todellista kuvaa kaupunkien kahvilatasosta. Meillä oli etukäteen tiedossa muutamia hyviä paikkoja ja lisää vinkkejä saimme matkan varrelta. Jos olisimme käyneet satunnaisissa paikoissa olisimme käyttäneet paljon enemmän rahaa ylikuumaan tiskivaahto-cappuccinoon tai kitkeränpalaneeseen suodatinkahviin, joita toki näistäkin kaupungeista löytyi. Seuraavassa lyhyt kuvaus tutustumistamme kahviloista:

Funder

Funder on pieni coffee bar lähellä hostelliamme (Copenhagen Downtown). Kahvila käyttää Kontran kahvia ja poikkesimme siellä ohimennen juomassa espressot heti saatuamme rinkat hostellin säilytyslokeroihin. Kahvi oli hyvää muttei kuitenkaan erityisen mieleenpainuvaa.

Risteriet

Mukavan lähellä yöpaikkaamme oli myös etukäteen päätetty kohde Risteriet. Risteriet on paahtimo, coffee shop ja kahvilaite- ja tarvikemyymälä joka sijaitsee keskustan tuntumassa latinalaiskortteleissa.

Joimme herkullisen espresso macchiaton ja cappuccinon ja jutustelimme paahtajan kanssa.Hän piirsi myös turistikarttaamme pari paikkaa joissa meidän kannattaisi käydä vierailumme aikana. Poikkesimme Risterietissä vielä uudelleen kiittämässä vinkeistä vähän ennen lähtöämme Malmön suuntaan. Oli mukavaa kuulla paahtajan kertovan paahtavansa kahvia koska se on niin hauskaa!

Baresso

Toinen päivämme alkoi leikkipuiston metsästyksellä ja sitten kävelyretkellä Kontralle päin. Aamukahvit oli kuitenkin jossain juotava, joten päätimme testata paikallisen kahvilaketjun numero yksi, eli Baresson.

Miljöö oli ihan viihtyisä ja valmistukseen käytettiin asiallisia koneita (mitään täysautomaattisia kahvikeskuksia emme nähneet missään reissun aikana).

Cappuccino oli niin iso että se olisi pitänyt tilata tuplaespressolla, nyt se maistui lähinnä kuumalta maidolta. Isolle ketjulle kuitenkin ihan hyvä suoritus, ainakin voittaa mennen tullen suomalaiset.  Ehkä olisi kuitenkin pitänyt valita aukion toisella puolella sijainnut Café Europa, jossa emme käyneet ollenkaan…

Kahvia pyörillä

Vain vähän matkaa Baressolta eteenpäin vastaamme tuli hauskannäköinen pieni auto, jonka takaosassa oli oikea pieni espressobaari 2-gruppoisella espressokeittimellä ja myllyllä varustettuna. Hinnat olivat niin edulliset että pakko oli pysähtyä espressolle. Robustaista, ja vähän lungoksi venynyt espresso oli, mutta sympatiapisteet ansaitsi silti. Kuulemma keitin syö sekä sähköä että kaasua.

Kontra ja DagH

Kontra on paahtimo, tarvikeliike, koulutuskeskus ja kaikkea sellaista mitä kahvi-intoilija voi toivoa. Paitsi kahvila, joka löytyy viereisen oven takaa  DagH ravintola/kahvilan muodossa. Tästä yhteydestä mitään tietämättä ajattelimme käydä kyseisessä paikassa syömässä ennen kahvittelua Kontrassa ja paikan ruoat ja mahtava palvelu olivat kertakaikkiaan valloittavia! Kun sitten palasimme parin minuutin sisällä lähdöstämme takaisin kahville, saimme todeta henkilökunnan osaavan myös kahvinvalmistuksen. Täällä (kuten monessa muussakin paikassa matkamme aikana) espresso keitettiin Dalla Corten koneella ja papujen jauhamisesta vastasi Mahlkönig k30.

The Coffee Collective (TCC)

Kontralta jatkoimme melkoisen pitkää kävelykierrostamme kohti yhtä reissun pääkohteista, eli The Coffee Collectivea. TCC on ennenkaikkea paahtimo, mutta sillä on myös pieni kahvila paahtimon yhteydessä, ts. muutama penkki ja pöytä paahtimen ympärillä.

Kahvi oli erinomaista ja henkilökunta osaava ja mukava.  Joimme cappuccinot jotka olivat erinomaiset, sekä tasapainoisen  makeaa ja hedelmäistä/marjaista Kenia AA Kiawamururu-kahvia Aeropressillä valmistettuna. Aeropress teki vaikutuksen monipuolisuudellaan ja helppokäyttöisyydellään, niinpä  sellainen tarttui mukaan rinkantäytteeksii. Kylkiäisenä ostimme pussin vaikuttavan hedelmäistä Panama La Esmeralda Geishaa.

Sort Kaffe og Vinyl

Köpiksen länsipuolella, kävelymatkan päässä rautatieasemalta paikallisella “punaisten lyhtyjen alueella” sijaitsi toinen Risteriet:n suosittelemista paikoista. Kaffe&Vinyl on pieni coffee bar joka suhtautuu intohimoisesti kahvin lisäksi myös vinyyleihin. Myytäviä levyjä voi katsella seiniltä tai plärätä laatikoista kahvinjuonnin lomassa. Paljon paikallisia, kivaa musiikkia  ja todella mukava meininki. Kahvit (by Risteriet) olivat oikein hyvät vaikkeivät ihan yhtä loistavat kuin Risterietiltä saadut.  Vastaavanlaisen paikan voisi kuvitella vaikka jonnekin Kallion kulmille Helsinkiin… Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka.

Granola

Samoilla suunnilla edellisen kanssa sijaitsee Granola, joka on ilmeisesti kuuluisa kahvien lisäksi myös jäätelöistä ja muista italialaisista herkuista. Tämä oli toinen Risterietiltä saaduista suosituksista, joten odotukset olivat korkealla astuessamme sisään.

Tyyli on sellaista “kahvia koristeellisessa peltipurkissa” ja taitaa kahvila olla LonelyPlanetin suosituslistalla Köpiksen kohteissakin. Meitä paikka ei kuitenkaan  säväyttänyt, edelliseen verrattuna se oli jotenkin tylsä ja kasvoton ja kahvi liiankin italialaistyylistä. Maitokin oli liian kuumaa. Huonoa tuuria, ehkä, paljon siellä kuitenkin tuntui ihmisiä käyvän.

Kööpenhamina teki meihin vaikutuksen kahviloilla, edistyksellisellä pyöräilykulttuurilla, Tivolilla ja nakkisämpylöillä. Hintataso oli huima ja vähensi shoppailuintoa, joskaan kaupoissa kiertelyyn ei olisi ollut aikaakaan. Ruokakauppoihin emme juuri törmänneet, syövätköhän paikalliset huomattavan paljon ravintoloissa? Kaikenkaikkiaan kaupunki tuntui elävältä, ystävälliseltä ja monipuoliselta, kompaktilta suurkaupungilta.

Junia ja kahvia pohjoismaalaisittain

Suomen kiinnostavat kahvilat on varsin nopeasti lueteltu. Siksi olemme pitkin syksyä suunnitelleet jonkinlaista kahvilakierrosta Eurooppaan, nähdäksemme erilaisia tapoja rakentaa hyvä kahvila. Parhaimmillaan suunnittelimme kuukauden pituista interrailia manner-Eurooppaan, mutta erinäiset realiteetit (aika, raha ja kaksi alle 4-vuotiasta lasta) supistivat lopulta matka-ajan 10 päivään ja kääntöpaikan Kööpenhaminaan.

Reissumme rakentuu seuraavasti: lähtö on tänään illalla Turusta ja huomisen päivän vietämme Tukholmassa. Illalla hyppäämme junaan joka vie meidät yön aikana Köpikseen. Perillä olemme aamulla ennen seitsemää, joten ensimmäisenä varmasti etsimme kahvilan josta saa kunnon aamiaisen. Parin päivän aikana on tarkoitus nähdä ainakin The Coffee Collective, Risteriet ja Kontra.

Ennen paluuta Tukholman kautta Helsinkiin käymme katsastamassa ainakin Lilla Kafferoasteriet:n Malmössa ja Da Matteon Göteborgissa. Tukholmassa olemme suunnitelleet käyvämme ainakin Drop Coffee:ssa, Johan&Nyström:lla ja jo ennestään tutussa Mellqvist Kaffebarissa.

Otamme mielellämme vastaan vinkkejä kahviloista ja ruokapaikoista, kuten myös muista näkemisen arvoisista kohteista. Tarkoitus on myös matkan aikana kertoilla kokemuksia kahviloista blogiin.

Abid Clever Coffee Dripper

Keittiömme sai uuden lelun ihmeteltäväkseen, Abid Clever kahvinsuodattimen.

Laite itsessään ei ole sen kummempi kuin suodatinsuppilo johon sopii sekä 102 että 1×4 kokoiset suodatinpaperit. Suurempi koko ehkä asettuu paremmin, joten olemme käyttäneet hyväksi havaittuja Melittan valkaistuja 1×4 papereja.

Vaikka Abid Clever näyttää ensi silmäyksellä tavalliselta suppilolta, eroaa sen toiminta kuitenkin normaalista kahvinsuodatuksesta merkittävästi.  Laitteen erikoisuus on automaattinen sulkuventtiili, jonka ansiosta vesi pysyy suppilossa ja kahvi uuttuu vapaassa vedessä. Siis kuten pressopannussa tai Eva Solossa.

Abidin käytön perusidea on hyvin yksinkertainen.  Suodatinpussiin asetetaan sopivan karkeaa kahvia maksimissaan puolen litran kahvinkeittoa  vastaava määrä ja näiden päälle kaadetaan kuuma vesi. Sekoitetaan ja odotetaan sopiva aika, esim. neljä minuuttia. Sitten nostetaan suppilo mukin tai tarjoilukannun päälle ja kahvi valuu sinne venttiilin auetessa. Valmis!

Onneksi helppo käyttö ei kuitenkaan tarkoita sitä etteikö kahvinkeittoprosessiin voisi vaikuttaa. Parametrejä (aika, kahvimäärä, lämpötila) voi muuttaa ja hyvän reseptin löydyttyä onnistuneen kahvin toistaminen on helppoa, kun ei tarvitse miettiä kastuvatko kahvinpurut tasaisesti. Hyvän suodatinkahvin keitto tavallisella suppilolla on kuitenkin aika hankala laji, koska siinä väistämättä alimmat purut uuttuvat paljon enemmän kuin ylimmät.

Olemme varsin ihastuneita Abidiin. Sillä saa kirkkaita, selkeänmakuisia ja miellyttäviä kahvikupillisia, joissa makeat ja suklaiset maut korostuvat. Luonteeltaan hapokkaille ja hedelmäisille kahveille emme ole vielä tätä oikein saaneet toimimaan.

Keittimestä muualla netissä:

http://www.ristretto.fi/foorumi/index.php?topic=1419.0

http://theotherblackstuff.ie/machines/abid-clever-coffee-dripper/

http://coffeegeek.com/forums/coffee/machines/429930